Elämä menee taas kerran näin, että kun ei ole koulua saati töitä tai muutenkaan mitään vuorokausirytmiä määrittelevää sisältöä elämässä, olen jälleen palannut tähän itselleni hyvinkin tyypilliseen tapaan valvoa yöt ja nukkua päivät. Yhteiskunta arvostaa, ja vielä enemmän arvostaa varmaan se työkkärin täti joka on tainnut odottaa mun sinne ilmaantumista tässä viikon verran, mutta minkäs teet kun satun aina nukahtamaan viimeistään siinä vaiheessa kun kyseinen virasto alkaa aamupäivällä availla oviaan. Jossain vaiheessa varmaan pitäisi tämä unirytmi keikauttaa takaisin ihanneihmisen tasolle, kun ympäristö alkaa vittuilla liikaa. Mutta minkäs mie sille voin jos satun olemaan yöeläin.
Tekemisenpuutteen, liiallisten ajattelutoimintojen ja kevään herättämän ulkonaliikkumishalun takia olen viime aikoina omaksunut epäsäännölliseksi tavaksi kävellä öisin ympäri tätä, no, kaupunginosaa. Vai naapurustoa? Aluetta 3 kilometrin säteellä himasta, anyway. Kuuntelen musiikkia, hyppelehdin viimeisten lumipenkkojen yli ja välillä istahdan röökille johonkin jalkakäytävän kulmaan miettimään, että poltanpa nykyään vitusti liikaa. Loput yksinoloajastani kuluu katsellessa 50 tuntia vuorokaudessa How I met your motherin tuotantokausia ja ihaillessa sarjassa satunnaisesti vilahtelevia Barneyn vatsalihaksia. Voiko ihanteelliselta elämänvietolta enempää toivoa?
Eli joo, lähestulkoon hiprakkainen onnellisuushan tässä on läsnä koko ajan, johtuen tosin vähän muustakin kuin ihanasta väliaikaisesta elämänvapaudesta ja siitä että kevät nyt vaan on kivaa. Siitä aiheesta ehkä lisää myöhemmin, vaikkakin joka helvetin lukija tässä varmaan tietää kehen ihmiseen tällä onnellisuushehkutuksellani nyt viittaan. Ei voi mitään, kai miunkin on pakko joskus heittää se äijäego nurkkaan ja olla vähän vaaleanpunainen lässynlää-teini. Sitä sattuu parhaimmillekin meistä.
Nyt on muuten ihan älytön himo päästä baareilemaan. Halajan pukea huoravaatteet, kiskoa pullon salmaria ja mennä keikuttamaan selluliittipersettäni jonkun neekerin naamaan ja näin tienata ilmasia siidereitä, kun tätäkään en ole tullut tehneeksi ihan liian pitkään aikaan.
Toivon mukaan siis saan huomenna jälleen tavata tuon kauan kaipaamani asian, elämäni valon ja iltojeni piristyksen, tuon kauniin ystäväni nimeltä alkoholi. Ainakin elättelen suuria toiveita.
ps. Rahan taikominen jostain ois muuten kivaa koska oon ihan vitun peeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti