Think of how stupid the average person is, and realize half of them are stupider than that

Tämä on yksi niistä ihanista aamuista, joita on edeltänyt miellyttävä yö kieriskellen valveilla sängyssä pohtimassa kaikkea mitä elämässäni olen tehnyt väärin ja mitä todennäköisesti pian teen väärin. Epätavallisen tästä aamusta tekeekin se, että kohta kun se nukahtamisfiilis viimein saapuu nuijanukutuksen voimalla, en voikaan painua onnellisesti pehkuihin vaan joudun roikkumaan hereillä iltapäivään asti, jolloin olen sopinut käyväni moikkaamassa sossutätiä rahaa vinkuakseni. Lupaava päivä siis tulossa.

Aamukoomassani ajattelin, että voisin ajantapoksi kirjoittaa viehkeän postauksen aiheesta minä itse. Random Katefaktoja tässä siis, vol.1.

- En ymmärrä kahvinjuontia, kahvihan on ihan vitun pahaa. Tai no, olen ehkä kolme kertaa elämässäni maistanut ihan jees -makuista versiota, mutta 99% kittaamistani kupeista maistuu yksinkertaisesti kitkerältä torakankuselta. Juonkin kyseistä nautintoainetta ainoastaan sen sisältämän kofeiiniarvon vuoksi.
- Omaan hyvinkin voimakkaita tunteita tiettyjä sanoja kohtaan. Mainittakoon, että lempisanoihini kuuluvat mm. viuhahdus, mango, luuska, hapsu, humauttaa, kiksautella ja sukka. Inhokkejani edustakoon sana "tirisee".
- Lempipaikkani maailmassa on tähän mennessä Rastilan leirintäalue.
- Vihaan suuresti ihan liian monilla ihmisillä esiintyvää tapaa yrittää määrätä toisten elämäntapoja. Tätä näkyy esimerkiksi homofoobikoissa, siis se käsittämätön tarve saada sanella kuka saa olla kenenkin kanssa ja saada koko ympäristö tanssimaan ko. henkilön omien arvojen mukaan. Samaten esimerkiksi ne, jotka tekevät suuren haloon ja ongelman vaikka nyt japsiernujen, goottien tms. pukeutumisesta ja kokevat tarpeelliseksi puuttua vittuilevasti toisten vaatemakuun. Tiedätte varmaan ihmistyypin, näitä näkyy varsinkin netissä ihan liikaa. Miksei voi vaan antaa muiden elää kuten tahtovat? En käsitä.
- Tykkään kauheasti Escadan hajuvesistä.
- Nykyiset moraalini ja mielipiteeni monista asioista juontuvat alunperin niiltä ajoilta, kun olin angstinen ja misantropinen teinigootti ja ajauduin netin kautta tutustumaan Eric Harrisin ajatuksiin. U know, se Columbinen kouluampuja vuodelta 1999. Voi että ne katkerat vuodatukset massaihmisten tyhmyydestä ja uskontosysteemin järjettömyydestä vetosivat pieneen yhteiskunnasta syrjäytyneeseen minääni. Olen siitä radikaaliudesta toki jonkin verran kasvanut, mutten vieläkään kiellä, etteikö Harris olisi ollut hiton fiksu tyyppi.
- Minulla on teinimäinen taipumus rakastua tv-sarjojen ja leffojen hahmoihin. Voisin mainita ainakin Hannibal Lecterin, Saksikäsi Edwardin, Frendien Joeyn ja Terminator-sarjan Arnold-mallin. Myös about jokainen aasialaissyntyinen mies joka katsomissani leffoissa on ruudulla vilahtanut.
- Lempinäyttelijäni on Alan Rickman.
- Tykkään mm. Pentti Linkolan ja George Carlinin ajatuksista, vaikken ensiksimainitulta ihan kaikkea allekirjoittaisikaan.
- Lempirunoni on A. C. Swinburnen Garden of Proserpine, ja aion ottaa erään sitaatin kyseisestä runosta joskus tatuoinniksi.
- En miellä itseäni juurikaan alkoholiriippuvaiseksi, vaikka ryyppäänkin välillä hitosti. Juominen on minulle käytännössä lähinnä keino saada itseni pirteäksi jaksaakseni olla sosiaalinen ja viihdyttävä - selvinpäin mulla nyt vain lagittaa 95% ajasta. Lienenköhän jotenkin introvertti, vaiko vaan laiska. Kuitenkin, jos pystyisin korvaamaan alkoholin jollain ei-päihdyttävällä mutta yhtä piristävällä aineella, en välttämättä kovin usein joisi.

Ja eiköhän tämä riitä tällä erää. Nyt menen lenkille ja yritän karistaa ne kymmenen lisäkiloa joita äskeinen miljoonalla sokeripalalla varustettu kahvikupillinen toi tullessaan. Okei, käytännössä päädyn käymään tuolla 200 metrin päässä polttamassa röökin ja käännyn takaisin, mutta onhan sekin jo jotain.

Salmari presidentiksi

Eilen oli sellainen ilta että Sonja oli humalassa. Okei, olin minäkin, mutta kyseisestä illasta puhuessa en voi edes verrata omaa humalaani ja Sonjan känniä samassa lauseessa.

Sen voin sanoa, että ei kannata lähteä hotelliin epämääräisten yhdenillansäätöjen kanssa, koska siinä vaiheessa kun tulee nälkä ja lähtee kyseisestä hotellista seikkailemaan pitkin Hakaniemeä kebabin perässä, ei välttämättä pääse sinne hotelliin enää takaisin. Siinä vaiheessa vituttaa. Kun kaupan päälle universumi päättää heittää hartioilleni vittumaisen lumimyrskyn ja jouduin ajelemaan laskuhumalassa täysin random bussilla pitkin Helsingin persreikäkaupunginosia mielessäni hatara toive kotiinpääsystä, on suurtakin suurempi vitutus valmis. Onneksi tuntemattomat ihmiset kyseisessä bussissa ottivat tehtäväkseen lohduttaa tätä yksinäistä humalaista teiniä.

Mutta eipähän tuo mitään. Hyökkäystään odottanut vuosisadan krapulakin lähti nukkumalla, ja tänään iltapäiväviiden aikaan herätessäni oli oloni oikein letkeä, kaikkia odotuksiani vastustaen. Nyt on mielessä vain päätös siitä, että nämä viimeaikaiset ihmeen kännisäätöperseilyt saavat jäädä taakse, ja aloitan uuden (melkein) selväpäisen elämänjakson. Mutta ei siinä mitään, eilen oli kyllä ihan helvetin hauskaa. Karaokebaarit isoon kunniaan ja viisimetriset lääkintämiehet vielä suurempaan.

Sun kanssasi elämän paino on niin kevyttä

Elämä menee taas kerran näin, että kun ei ole koulua saati töitä tai muutenkaan mitään vuorokausirytmiä määrittelevää sisältöä elämässä, olen jälleen palannut tähän itselleni hyvinkin tyypilliseen tapaan valvoa yöt ja nukkua päivät. Yhteiskunta arvostaa, ja vielä enemmän arvostaa varmaan se työkkärin täti joka on tainnut odottaa mun sinne ilmaantumista tässä viikon verran, mutta minkäs teet kun satun aina nukahtamaan viimeistään siinä vaiheessa kun kyseinen virasto alkaa aamupäivällä availla oviaan. Jossain vaiheessa varmaan pitäisi tämä unirytmi keikauttaa takaisin ihanneihmisen tasolle, kun ympäristö alkaa vittuilla liikaa. Mutta minkäs mie sille voin jos satun olemaan yöeläin.

Tekemisenpuutteen, liiallisten ajattelutoimintojen ja kevään herättämän ulkonaliikkumishalun takia olen viime aikoina omaksunut epäsäännölliseksi tavaksi kävellä öisin ympäri tätä, no, kaupunginosaa. Vai naapurustoa? Aluetta 3 kilometrin säteellä himasta, anyway. Kuuntelen musiikkia, hyppelehdin viimeisten lumipenkkojen yli ja välillä istahdan röökille johonkin jalkakäytävän kulmaan miettimään, että poltanpa nykyään vitusti liikaa. Loput yksinoloajastani kuluu katsellessa 50 tuntia vuorokaudessa How I met your motherin tuotantokausia ja ihaillessa sarjassa satunnaisesti vilahtelevia Barneyn vatsalihaksia. Voiko ihanteelliselta elämänvietolta enempää toivoa?

Eli joo, lähestulkoon hiprakkainen onnellisuushan tässä on läsnä koko ajan, johtuen tosin vähän muustakin kuin ihanasta väliaikaisesta elämänvapaudesta ja siitä että kevät nyt vaan on kivaa. Siitä aiheesta ehkä lisää myöhemmin, vaikkakin joka helvetin lukija tässä varmaan tietää kehen ihmiseen tällä onnellisuushehkutuksellani nyt viittaan. Ei voi mitään, kai miunkin on pakko joskus heittää se äijäego nurkkaan ja olla vähän vaaleanpunainen lässynlää-teini. Sitä sattuu parhaimmillekin meistä.

Nyt on muuten ihan älytön himo päästä baareilemaan. Halajan pukea huoravaatteet, kiskoa pullon salmaria ja mennä keikuttamaan selluliittipersettäni jonkun neekerin naamaan ja näin tienata ilmasia siidereitä, kun tätäkään en ole tullut tehneeksi ihan liian pitkään aikaan.
Toivon mukaan siis saan huomenna jälleen tavata tuon kauan kaipaamani asian, elämäni valon ja iltojeni piristyksen, tuon kauniin ystäväni nimeltä alkoholi. Ainakin elättelen suuria toiveita.

ps. Rahan taikominen jostain ois muuten kivaa koska oon ihan vitun peeaa.

Oravasta sammakkoon

Tilanne on se, että tässä on ollut epämääräistä jorailua ja lähes hävettävän pitkä viinaputki nyt viikon verran ja ylikin. Löysin tosiaan viimein aiemmin karttamani Alkon ilot ja Salmarin himot, ja jälkimmäisen juoman (ja vähän elämäntilanteenikin) aiheuttaman typerän kestovirneilyn. Viinaa on siis virrannut kurkusta alas, ja samalla rahaa lompakosta ulos. Mitäs pienistä kuitenkin, kun juttu on niin että asiat eivät voisi paljoa hilpeämmin nykytilanteessa olla.

Istun tällä hetkellä edelleen Tiksissä, humauttelen muutamia viimeisillä rahoillani hankittuja siidereitä ja kuuntelen, kuinka eräskin ihminen valittaa kuinka ei koskaan saa kunnolla persettä. Taustalla soi joku hiton Illuminati-biisi, noin miljoonatta kertaa kuluneen viikon aikana, mutta on myönnettävä että ei se enää kuulosta yhtään niin hauskalta ilman Nannaa hoilaamassa mukana. Pippalointiputki taitaa olla tätä iltaa lukuunottamatta aika lailla ohi, mutta on kyllä ollut ihan hiton hauska viikko.