Ainii mul oli tämmönenki.

Satuinpa muistamaan tässä hiljattain valvottuina aamuyön tunteita, että mullahan oli tämmönen bloginrutjakekin yhä olemassa. Tuntemattomasta syystä päivittäminen vain on jäänyt tyystin. Nyt on kumminkin fiilis, että voisin jatkossa yrittää tätä elvytellä, vähintäänkin ajantapon vuoksi kun melkoinen tekemisenpuute on viime aikoina tupannut vaivaamaan. 

Kamera tosin olis kiva, lisäisi meinaan melkoisesti päivittämismotivaatioita jos saisin lätkittyä jonkin sortin kuvamateriaaliakin tähän tekstin seuraksi. Ongelma on vaan, että mistähän helvetistä sellasen repäsen, kun lompakko on vähän sieltä laihimmasta päästä. Vanha paskakamera löytyis mutta sen latauspiuha onkin asia erikseen.

Joka tapauksessa joo jee hienoa kivaa ja kuten näette tämä on hieno päivitys ja äärettömän sisällöllinen vieläpä. 

Palaan taas asiaan kunhan aivoni pystyvät suoltamaan jotain aiheellisemmaksi luokiteltavaa.

Ajatusoksennus, joskin sekin pelkkiä happoja

Aika helkutin hahmotonta tämä elämä nykyisin. Ei ole mitään pysyviä olosuhteita, mutta sitten toisaalta taas läsnä on jotain ihan liiankin pysyvää, tämä vakiottomuus nimittäin ja eräs tämän lähes koko tilanteen aiheuttava tekijä, joka on samaan aikaan mulle sekä kahle että voimavara vähän päivästä riippuen. Nakertaa järkeäni pieniksi kärpäsenpaskamurusiksi tää koko vitun normaalin arjen puuttuminen ja se että asiat jumittaa paikallaan - tai no, satunnaisesti siirtyilevät vähäsen suosta toiseen. En tiedä mitä odottaa miltäkin ja tässä paljastuu epämääräisia, hallitsemattomia käytännön ongelmia toinen toisensa perään enkä meinaa pystyä enää hallitsemaan omaa päätänikään.

Ei ole paikkaa tai hetkeä missä tehdä omia asioitaan, käydä lenkillä, syödä muutakin kuin pakastepizzaa ja kalapuikkoja, ei ole sisältöä elämässä lukuunottamatta tätä valtavana vellovaa sisällöttömyyttä ja sen tuomia vaikeuksia. On teoriassa paljon osasia joista voisi vielä muodostua onnellisuutta, mutta missähän sen onnellisuuden kasaisi yhteen kun kotia ei ole, ja tämä harhailu kämpän odottamisen keskellä vaan päivä päivältä ajaa pois kaikkea mahdollista potentiaalia siihen, että mitään enää näistä aineksista saisi ikinä koottua takaisin kasaan.