Aika helkutin hahmotonta tämä elämä nykyisin. Ei ole mitään pysyviä olosuhteita, mutta sitten toisaalta taas läsnä on jotain ihan liiankin pysyvää, tämä vakiottomuus nimittäin ja eräs tämän lähes koko tilanteen aiheuttava tekijä, joka on samaan aikaan mulle sekä kahle että voimavara vähän päivästä riippuen. Nakertaa järkeäni pieniksi kärpäsenpaskamurusiksi tää koko vitun normaalin arjen puuttuminen ja se että asiat jumittaa paikallaan - tai no, satunnaisesti siirtyilevät vähäsen suosta toiseen. En tiedä mitä odottaa miltäkin ja tässä paljastuu epämääräisia, hallitsemattomia käytännön ongelmia toinen toisensa perään enkä meinaa pystyä enää hallitsemaan omaa päätänikään.
Ei ole paikkaa tai hetkeä missä tehdä omia asioitaan, käydä lenkillä, syödä muutakin kuin pakastepizzaa ja kalapuikkoja, ei ole sisältöä elämässä lukuunottamatta tätä valtavana vellovaa sisällöttömyyttä ja sen tuomia vaikeuksia. On teoriassa paljon osasia joista voisi vielä muodostua onnellisuutta, mutta missähän sen onnellisuuden kasaisi yhteen kun kotia ei ole, ja tämä harhailu kämpän odottamisen keskellä vaan päivä päivältä ajaa pois kaikkea mahdollista potentiaalia siihen, että mitään enää näistä aineksista saisi ikinä koottua takaisin kasaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti