Okei, eipä nämä niinkään ryyppäjäiset olleet, ainakaan ihan tarkoituksellisesti; Tosiaan, armas Hunajanuudelini lähti tänään baariin siinä aamukymmenen aikoihin, ja odoteltuani turhaan about 45 minuuttia - perse Sörnäisten katutasoa vasten kivistäen - puoli kuudeksi sovittua tapaamistamme ja kuultuani lopulta että kyseinen herra oli jossain vaiheessa umpijurvelossa kävellyt ohitseni miittimme unohtaen, kävi jotenkin tieni Lidlin siideriosastolle korjaamaan omaa vähän turhan korkeaksi noussutta vitutustani. Toisemme viimein löydettyämme havaitsinkin yllättäen itsessäni tiettyjä kovin humalaan viittaavia ominaisuuksia. Lattialla oli kova himo keikkua ja joku tekninen vika selkeästi kusi leffan tekstityksissä, kun ne näkyivät kahtena.
Eihän siinä kuitenkaan mitään valittamista, kun fiilis oli kuitenkin viimein jo varsin letkeä. Rotta lauleskeli hilpeänä Sweeney Toddin mukana ja kertoi minulle samat uudet kuulumisensa muutamahkon minuutin välein. Eli jaanpa nyt teille parille kuppaiselle ja runkkuiselle lukijallenikin sen elämientilanteidenpäivityksen, joka itsellenikin on jo useampaan kertaan tullut selväksi tämän illan aikana; Näillä näkymin vaikuttaa siltä, että tämän pahamaineisen sörkkäryyppyluolan omistaja vaihtunee ennen pitkää. Alkuperäisen asukin kun olemme näemmä saaneet onnistuneesti häädettyä muuttamaan entisen vaimonsa tykö, ja vuokrasopimuksen allekirjoituskohdan nimi vaikuttaisi kovasti olevan vaihtumassa Rotaksi. Tämä taas mahdollisesti sitten joskus toteutuessaan tarkoittaa luonnollisestikin sitä, että omakin osoitteeni saattaa vaiheessa tai toisessa siirtyä tänne kyseiseen Sörnäisten paratiisiin, spurgujen, baarien, 24h pizzerioiden ja muiden elämän edellytyksien hellään läheisyyteen.
Toisaalta, kuten varmaan kaikki tiedämme: elämähän on vitun perseestä. Tästä toteamuksesta pääsemmekin päätelmään, että ylläkuvattu skenaario on toteutumismahdollisuuksissaan järjettömän yliutopistinen ja näin ollen tullee kaatumaan ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella. Kyseinen mielikuva on silti minua tämän illan aikana jo ehtinyt ilahduttaa varsin paljon - voisiko oikeasti olla yhtään mitään ihanampaa, unelmaisempaa, kuin jakaa asunto aidon rappiojuopon kanssa, jolta saisin joka aamu kuulla avautumisen silloisen aamupaskan koostumuksesta ja jonka perskarvat ovat silkkisemmät kuin kissan tassut? Tällä hetkellä tuntuu vilpittömästi siltä, että voisinko edes muuta elämääni kaivata.
Oikeastaan minun ei ollut edes tarkoitus kirjoittaa tähän paskavillaiseen blogiini tästä kämppäaiheesta, mutta minkäs teet, kun viimeinen jäljellä ollut siideri ovelasti houkutteli allekirjoittaneen unohtamaan edelliset ajatuksensa, ja epäilemättä huomattavasti paremmat aiheensa tähän nimenomaiseen blogipäivitykseen. Jotain piti vuodattaa, ja jostain syystä kukaan yleisimmistä känniselitystenkuuntelijaportoistani ei ole täällä paikalla juuri nyt. Olkoon blogini sitten se ajatusten roskalaari.
Ette muuten salee arvaa, kuinka paljon keskittymistä on vaatinut kirjoittaa tämä teksti ilman jäätäviä määriä kirjoitusvirheitä. Arvostakaa minua siitä. Okei, arvostatte kuitenkin, mutta silti. >:(
AINII JEE YLIHUOMENNA TAI OIKEESTAAN HUOMENNA TAITEIDENYÖ JEE PERSKÄNNIT! EN OLE ALKOHOLISTI EN. mut silti nyt alko kyllä jo heittää päässä ihan toden teolla. Joo moro meikä menee sammumahan.
