Olipahan muuten ihan mieletön viikko ja vappu. Oman juomisennätykseni rikkoneen 10 päivää kestäneen alkoholisoitumisen jälkeen käteen jäi mm. tyhjä lompakko, 39 asteen kuume, tajuton röökiyskä, ja iso määrä ihania muistoja sekä muutama uusi hieno ihmissuhde. Kai tässä voisi melkein olla iloinen.
Kaikki taisi alkaa siitä, kun torstaina päätin innostaa Senniä lähtemään randomisti nettituttunsa kanssa parille kaljalle ja tulisin itse mukaan moikkailemaan myös. No ihan jepa ilta oli, joskaan ei mitään kovin mullistavaa tapahtunut, mutta tutustuinpahan muutamaan mukavaan randomiin ja päädyin verestämään nuoruusmuistoja ryyppäämällä Kampissa.
Perjantaina oli toki päästävä jatkamaan vapun harjoittelua, eli siiderikassit kilisten ja horokorkkareissa huojuen suunnistimme vihdoin kunnolla avaamaan kiasmakauden. En muuten suinkaan juonut törkeää humalaa, lääppinyt kymmentä randomia ja lähtenyt Sörkkään jatkoille puolituntemattoman porukan kanssa. Enkä ainakaan piipahtanut pilkkopimeässä vessassa lismailemassa naispuolisen ystäväni kanssa, saatika sitten tehnyt mitään vastaavaa myöhemmin erään toisen paikallaolijan kanssa. No, sitä sattuu kun ei käytä hattuu mutta varsinkin kun käyttää stetsonia. Häpeällisyystasoni joka tapauksessa sai tuona iltana taas uusia ulottuvuuksia.
Lauantain aloitteluista en kovinkaan paljoa muista, mutta joku mielikuva on että jossain vaiheessa päädyimme Even kämpän kautta tissuttelemaan Kalliohoviin. Olin aiemmin vannonut vältteleväni kyseistä paikkaa nyt hetken verran, mutta sinnepä tuuli meidät taas kuljetti. Kiskoin siideriä ja harjoitin ninjataitojani syöksymällä harva se hetki piileskelemään Artun selän taakse erään tietyn baarimikon kävellessä ohi - niin, en tosiaan ole kyseistä komeansorttista japsijätkää koskaan ahdistellut tai yrittänyt kännipokailla. Minäkö muka sellaisiin päin. Kuitenkin, yllättäen illan yöpaikkasuunnitelmat lähtivät alta, joten pitkän asemalla vietetyn humalajorailuavautumistuokion ja yleisen noloilun jälkeen hurautin yöbussilla kotiin koisimaan.
Sunnuntaista muistan sen verran, että kovin mukavaa oli. Istahdettiin Kiasmalle samaan kohtaan johon olimme perseenjälkiämme jo muutaman päivän verran painaneet ja avattiin siiderit. Kivoja ihmisiä oli paikalla, fiilis oli yleisesti tosi hilpeä ja näin pitkästä aikaa muutamia ihania vanhoja tuttuja, joiden kanssa kaveruus ei ollutkaan yhteydenpidon puutteesta huolimatta mihinkään kadonnut. Ilta ja kylmyys ajoivat meidät Nannan kanssa muistaakseni Ruoholahteen. Neljännen ryyppäyspäivän tuoma väsymyskin haihtui jossain vaiheessa löydettyäni nukkumista huomattavasti kiinnostavampaa tekemistä - eli älykkyydeltään lähes itseni tasoisen ihmisen seurakseni. Noeinysentäs mutta silti joo.
Aamuseitsemän aikaan sain viimein hetkeksi rauhaa torkkua tovin, ja aamupäivällä jätin Nannan hetkeksi kahden karvaisen miehen huostaan ja hilpaisin käymään himassa laittautumassa pikaisesti vappua varten.
Kuinka ollakaan, Kiasmallehan sitä päädyttiin. Ilmasto ei kuitenkaan oikein suosinut pussikaljoittelua ja muutaman kohmeisin sormin juodun siiderin jälkeen siirryimme Sörkkään erään rumia urheilusukkia goottihameensa kanssa käyttäneen otuksen majalle. Noora ja kumppanit jäivät valitettavasti jälkeen tässä vaiheessa ja hukkuivat seurueestamme tyystin pois. Sörkässä ahdistelin lagaavaa Sonjaa humauttamispainostuksillani ja myöhemmin yöstä saimme seurata yhtä myötähäpeääherättävintä huomiohuorausnäytelmää ikinä. Ties missä välissä sammahdin samalle sängylle kolmen muun ihmisen kanssa, ja yöstä nousee mieleeni traumaattisia muistikuvia hikilammikoista sängyssä ja randomien karvaisista käsistä, jotka hamuilivat päästä kopeloimaan sellaisia osiani joihin harvalla on minkäänlaista kopelointioikeutta. Aamun tullen seikkailimme Nannan kanssa stadiin korjailemaan krapulaamme mäkkiruualla ja vessojen käsisuihkuilla.
Siinä kello yhden jälkeen taidettiin päästä istahtamaan Kaisaniemeen ja ensimmäiset pullot aukesivat. Oli taas hiton jees päivä, joskin aikaisen alottelun ansiosta saatoin olla hiprakkani takia jorailemassa ympäri Kaisista jo siinä viiden aikoihin. Yriteltiin taas jotain pullonpyöritystä, leikittiin vappupillillä, kiipeiltiin puihin, ja joku 14v lissu tarjosi minulle tissejään puristeltavaksi. Mikäs siinä, ihan näpsäkät oli. Sieltä siirryttiin pitkän venkoilun jälkeen taksilla kohti Ruttopuistoa, jossa Karo kokeili päihteellisiä rajojaan vähän liikaakin. Itsekin ehkä muutaman kerran kävin koristelemassa Ruttiksen pensaikkoja vatsansisälmyksilläni. Karon hilpeän mielen ja hyiseksi käyneen sään vuoksi päätettiin sitten siirtyä takaisin Sörkkään päin. Yö meni oikeen mukavasti ja aamu vielä mukavammin. Ehdin tällä kertaa jopa sen tunnin verran levätä, kunnes heräsin siihen kun kaksi ties-minkä-alkoholipullon sattumalta löytänyttä hiprakkaista miestä ruoskivat toisiaan kilpaa perseille. Perus.
Aamu jatkui baarin kautta kotiin toipumaan hetki hetkeltä vahvemmaksi nousseesta wtf-fiiliksestäni, syystä jos toisestakin. Keskiviikon kohdalla mielessäni on hyvin paljon tyhjiä aukkoja, mikä kertonee siitä että kovin montaa mainitsemisen arvoista asiaa tuskin tapahtui. Perseiltiin Kiasmalla ja yöksi päädyin Sepen kämpille Puistolaan. Meinasi muuten tyypillä varmaan mennä hermot kun Nannan kanssa ei kymmenistä toistoista huolimatta sisäistetty mitä tarkoittaa sana "hiljaa". Onneksi saatiin kuitenkin ruokaa ja meno oli muutenkin ihan mukavaa.
Torstaina päätin kokeilla kiehtovaa ideaa nimeltä rynnäkkökänni. Salmari seuralaisenani viuhahtelin iloisesti pitkin Kaisaniemeä, opetin Karolle tiettyjä tekniikoita tiettyihin asioihin siinä kunnossa että voin vain kuvitella mitä mahdoin hänelle neuvoa, nauroin katketakseni kun viimeksimainittu känniakrobaatti onnistui jumittumaan keinuun ja heitin hävettävän köyhiä seksuaalisuusviritteisiä vitsejä yhdelle jos toisellekin ihmiselle. Näistä hetkistä seurasi tuntikausien mittainen lähestulkoon-blackout, jonka jälkeen heräsin Vallilasta vailla mitään muistikuvia miten olin sinne päätynyt. Sain olla taas ylpeä itsestäni siinä vaiheessa, kun paikallaolijat raportoivat joutuneensa käytännössä kantamaan minua kilometrikaupalla. Krapula oli muuten harvinaisen kaamea sinä aamuna.
Perjantai meni vähän miten sattuu taas - oli kylmä, oikeita ihmisiä ei löytynyt eikä oikeaa paikkaa mihin olisi tarjennut perseensä laskea. Humauttelin muutamat siiderit ja pimeän tultua lähdin suosiolla himaan jättäen muun lössin vielä etsimään fiilistä baarireissulta. Onneksi näin, sillä muutamaa tuntia myöhemmin iski se taustalla jo pari päivää vaaninut tappokuume. Buranan voimalla säilyin hengissä, joskaan mikään miellyttävä yö ei todellakaan ollut kyseessä.
Lauantaina vakaa suunnitelmani oli maata himassa parantumassa, mutta lukuisten saapuneiden juomaanhoukuttelupuhelujen myötä en sitten voinutkaan estää itseäni valumasta stadiin edes hetkeksi ihmisiä moikkailemaan. Eipä siinä mitään, Vallilaan kävi tiemme aika suoraan perille päästyä. Lahnailtiin siellä sairastelemassa useammankin potilaan voimin, ja kun aika piakkoin kämpänomistajan pokailuyritykset kävivät Karolle liiallisiksi, lähdimme kahdestaan Ruttikseen etsimään elämää ja näkemään tuttuja. Matkalla tuli spugeiltua puskissa ja häiriköityä kanssamatkustajia ratikassa. Ruttiksessa oli oikein jees, tapasin taas hienoja tyyppejä, join hienot hiprakat, ja muiden alkaessa illan pimetessä valua kukin minnekin jatkoilleen päätin itsekin hilpaista baarin kautta Vallilaan koisimaan. Tai no, nukkuminen oli vähän niin ja näin, mutta hauskaa oli kuitenkin. Lahnailtiin lisää ja pidettiin kivaa.
Tässä voisi nyt olla paikallaan pienimuotoinen tauko alkoholin tapailusta, on nimittäin sen verran karu olo ja kropassani ei yksinkertaisesti ole enää tilaa yhdellekään mustelmalle tai kipeälle lihakselle. Anyway, vapunvietto siis meni ehkä hivenen kännisemmin kuin suunnittelin, mutta siltikin paremmin kuin olisin voinut uskoakaan. Rappiolla on hyvä olla ja silleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti